Rahkapullat

En ole koskaan erityisemmin ollut pullaihminen. Syön kyllä jos pullaa on tarjolla, mutten mitenkään himoitse sitä. Sitäpaitsi peruspulla on jotenkin tylsää - mieluummin leivon vaikka kakkuja tai piirakoita. Viime talvena tein ensimmäistä kertaa laskiaispullia ja niistä tuli sen verran kuivia, ettei tuo kokeilu juuri tämä lajin pariin innostanut toista kertaa. Eilen kuitenkin törmäsin jossakin kuvaan rahkapullista ja niihin iski välitön himo. Totesin, että ehkä nyt olisi hyvä aika kokeilla pullien leipomista uudestaan - voisi olla taaperostakin hauskaa leikkiä taikinalla.

POHJA:

2,5 dl maitoa

½ palaa hiivaa (laitoin pussillisen kuivahiivaa)

½ tl suolaa

3/4 dl sokeria

1 muna

n. 7 dl vehnäjauhoja

50 g rasvaa

TÄYTE:

1 prk (250g) rahkaa

½ dl sokeria

1 muna

1 tl vanilliinisokeria (vaniljasokeri aina parempi)

voiteluun yksi muna

Laita rahka valumaan siivilään. Murenna hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää siihen suola, sokeri ja kananmuna. Lisää vehnäjauhoja noin puolet ja sekoita tasaiseksi.  Sulata rasva ja kaada se taikinan joukkoon. Lisää loput jauhot vähän kerrallaan (jauhomäärä on arvio). Vaivaa taikina tasaiseksi. Itse vaivasin taikinaa telkkaria katsoessani n. 10 minuuttia ja se tuntui riittävän. Ripottele pinnalle hieman jauhoja, peitä kulho liinalla ja anna nousta noin ½ tuntia. (Taikinaahan pitäisi nostattaa vedottomassa paikassa. Luin jostakin vinkin että taikinakulho kannattaa laittaa mikroon ja ovi kiinni - toimi!) Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja tee siitä tanko. (Tässä vaiheessa vaivasin taikinaa vielä viitisen minuuttia.) Leikkaa tangosta sopivan kokoisia paloja ja pyöritä niistä pienet pullat. Tästä taikinasta tuli 9 pullaa - tuon enempää ei kannata yhdelle pellille tehdäkään jotteivät takerru toisiinsa. Anna kohota taas noin 30 min. leivinpaperin päällä pellillä. Valmista täyte sekoittaen ainekset keskenään. Painele pulliin syvennys keskelle, esim juomalasin pohjalla. Lisää jokaiseen rahkatäyte ja voitele reunat munalla. Paista 225`c 10-15 minuuttia.

Halutessasi voit lisätä rahkaan lisukkeeksi esimerkiksi rusinoita, sitruunan raastetun kuoren, tilkan mehua tms. Itse käytin tällä kertaa Valion maustettua vaniljarahkaa. Lisäsin siihen munan sekä hiukan tavallista ja vaniljasokeria. Sokerit olisi ehkä voinut jättää lisäämättäkin, mutta ei mielestäni mitenkään äklömakeaa tullut. Pullat nousivat erinomaisesti, olivat pehmeitä ja muutenkin oikein onnistuneita - voin siis tätä reseptiä huoletta suositella! Ainakin siitä päätellen, että pullat hupenivat illan aikana alta aikayksikön... :)

Jauheliha-sienipihvit

Ennen kuin minusta tuli äiti, en olisi voinut kuvitella suustani tulevan lausetta kuten "älä laita jalkoja suuhun kun syödään". Toissapäivänä suustani pääsi "älä laita sipulia päähäsi". Taaperoni oli halunnut maistaa raakaa sipulia jota pilkoin, mutta olikin havainnut että onkin huomattavasti hauskempaa laittaa sitä päähän kuin suuhun. Olen iloinen, onnellinen ja salaa hiukan ylpeäkin siitä, että alle 2-vuotiaani on avoin uusille mauille ja haluaa maistaa kaikkea. Yksi pahimmista asioita mitä voin kuvitella ruuan suhteen on, että koko perheen ruokavalio supistuisi muutamaan ruokalajiin jotka perheen pienimmälle kelpaisivat. Ei voi kuin toivoa, ettei uhmaikä tuo mukanaan nirsoilua, sillä yleistä se kuulemma on. Itse olen kuulemma ollut liki kaikkiruokainen pienestä pitäen ja linja on jatkunut tähän päivään saakka. Äitini on syöttänyt minulle aina samaa ruokaa kuin muullekin perheelle, sienistä lähtien. Samaa olen toteuttanut oman lapseni kanssa ja tähän saakka onkin mennyt hienosti.

Pikkuvintiön kanssa ruuanlaitto on toisinaan haastavaa. Usein saa hellan edessä puuhailla vapaasti, mutta on päiviä, jolloin pieni vaatii huomiota nyt eikä hetken päästä ja silloin ovat hermot koetuksella. Tästä syystä en usein paistele esim. pihvejä, joiden valmistus vaatii suhteellisen kauan aikaa. Toissapäivänä päätin tehdä kuitenkin poikkeuksen, sillä pakastimessa polttelivat äidiltä saadut suppilovahverot ja jauhelihapihvejä teki mieli. Palataan siis välillä ihan arkiruuan pariin.

200g sieniä (kaikki ruokasienet käyvät)

1 sipuli

1 rkl rasvaa

ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria

2 rkl korppujauhoja

400g naudan jauhelihaa

1 kananmuna

paistamiseen öljyä

Tarvittaessa puhdista ja pilko sienet pieniksi. Paahda kuivalla pannulla, kunnes nesteet ovat osaksi haihtuneet. Kuori ja hienonna sipuli. Lisää sipulit ja rasva sienten joukkoon. Kääntele hetki. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada seos kulhoon ja sekoita joukkoon korppujauhot. Anna seoksen jäähtyä. Lisää joukkoon jauheliha ja kananmuna. Sekoita tasaiseksi murekeseokseksi. Muotoile kostutetuin käsin tasakokoisia pihvejä. Paista pihvit öljyssä molemmin puolin kauniin ruskeiksi.

Ylläolevasta ohjeesta tulee noin kahdeksan pihviä. Itse tuplasin määrän, sillä meillä ei tunnetusti minkään sortin pihvit kauaa mätäne. Ohjeeseen voi tosiaan käyttää mitä tahansa ruokasieniä - alkuperäisessä reseptissä oli käytetty herkkusieniä, itse käytin tosiaan niitä suppilovahveroita. Hyvää arkiruokaa pienellä luksuksella höystettynä!

Kesäkurpitsa-halloumipihvit ja limetti-jogurttikastike

Laitetaanpa parin makean reseptin jälkeen suolaista kehiin. On hienoa, että lähipiiriin kuuluu myös kasvissyöjiä, sillä tulee testattua reseptejä joita ei arkisin välttämättä tulisi kokeiltua. Kerään reseptiraamattuuni säännöllisesti myös kasvisruokaohjeita ja koemaistajaksi joutuu melkeinpä aina sama parka. Onneksi pahoja mokia ei ole toistaiseksi tapahtunut. Tänään testiin pääsi jo pitkään vuoroaan odotellut kesäkurpitsa-halloumipihviresepti.

1 kesäkurpitsa

150 g halloumijuustoa

2 kananmunaa

(paistamiseen oliiviöljyä - tänään käytin tosin rypsiöljyä)

Limetti-jogurttikastike

1 dl turkkilaista jogurttia

½ limetin raastettu kuori ja mehu

ripaus suolaa, sokeria ja rouhittua mustapippuria

rucolasalaattia

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja anna maustua pihvien teon ajan. Raasta kesäkurpitsa ja halloumi karkeaksi raasteeksi. Sekoita raasteet kulhossa kananmunan kanssa. Paista pannulla öljyssä miedolla lämmöllä pieniä pihvejä (ohjeesta tuli luvatut 8 pihviä, riittävästi noin kahdelle hengelle ilman lisukkeita). Ruskista ne molemmin puolin. Tarjoile limetti-jogurttikastikkeen ja rucolasalaatin kanssa.

Kesäkurpitsa on todella kostea raaka-aine, joten raastoin sen talouspaperin päälle, joka imi suuren osan nesteestä. Levitin vielä raasteen suurelle lautaselle ja ripottelin hiukan suolaa päälle - luin jostakin että tämä poistaa kätevästi nestettä. Niinhän siinä kävikin. Puristelin liian nesteen raasteesta pois ja lisäsin vasta sen jälkeen muiden ainesten sekaan. Tästäkin huolimatta nestettä joutui kaatamaan kulhosta pois vähän väliä, joten nesteen poistamisen välttämättömyyttä ei voine liikaa korostaa. Tuplasin myös kananmunien määrän alkuperäiseen ohjeeseen, mutta näistä huolimatta pihvit eivät meinanneet millään pysyä läjässä. Varovaisuutta siis pihvien kääntelyyn! Suosittelen ohuen ohutta paistinlastaa tähän hommaan. Toinen pannullinen onnistui vähän paremmin kuin ensimmäinen. Maultaan lopputulos oli kyllä oivallinen, joten tämäkin resepti saa kunnian jäädä "raamattuuni".

Valkosuklaa-vadelmaneliöt

Olen sitä mieltä, että valkosuklaalla ja saksanpähkinöillä ei voi mennä pieleen. Tähän joukkoon kun vielä lisää vadelmat, niin herkku on syntynyt! Kokeilin tätä pitkään "reseptiraamatussani" seissyttä reseptiä viime viikolla ystäväni synttäripäivänä ja voin lämpimästi suositella.

150 g valkosuklaata
75g margariinia
3 kananmunaa
1,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä
2 dl pakastevadelmia

Rouhi valkosuklaa. Sulata kattilassa margariini ja nosta kattila syrjään. Lisää rasvan joukkoon valkosuklaa ja sekoita, kunnes suklaa on täysin sulanut. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja ripaus suolaa keskenään. Siivilöi munavaahdon joukkoon jauhoseos ja sekoita tasaiseksi. Lisää rouhitut saksanpähkinät ja suklaa-rasvaseos. Kääntele tasaiseksi. Levitä seos leivinpaperilla vuoratulle noin 20 x 30 cm kokoiselle uunipellille tai -vuokaan. Ripottele päälle jäiset vadelmat. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 25 minuuttia. Peitä loppuvaiheessa leivinpaperilla, jotta pinta ei tummu liikaa. Piirakka saa jäädä sisältä kostean pehmeäksi (olipas pervo lause). Nosta jäähtymään ja leikkaa neliöiksi.

Herkku hupeni niin nopeasti, etten ehtinyt näpsäistä kuvaa ennen kuin suurin osa oli jo syöty.

Uupuneen rahka-omenapiirakka

Syksy ja omenapiirakka - kaksi asiaa jotka yksinkertaisesti kuuluvat yhteen. Tämänpäiväinen reseptikokeilu sai alkunsa, kun flunssaisen lapsen kanssa valvotun yön jälkeisessä horroksessa pohdin, jaksaisinko väsätä jotakin pientä kahvittelemaan saapuvalle ystävälle tarjottavaksi. Kauppaankin pitäisi jaksaa raahautua. Lopulta sain kuitenkin otettua itseäni niskasta kiinni ja hyvä näin: pieni ulkoilu ja mielekäs tekeminen saivat hitusen piristymään. Eipähän tarvinnut pyöritellä mielessään ajatusta, nukkuiko edellisenä yönä kaksi vai kolme tuntia. Tämä on taas näitä päiviä...

Piirakat ovat aina käteviä tarjottavia, sillä ne ovat nopeita ja helppoja valmistaa näin uupumuksen kourissakin. Pääsisinpä samalla testaamaan myös viime viikon Ikea-reissulta mukaan tarttunutta irtopohjallista piirakkavuokaa. Rakastan rahkoja ja tuorejuustoja, mutten jostain syystä koskaan ole kokeillut yhdistää edellämainittuja omenoiden kanssa. Siunattu Google tuotti jälleen nopeasti tulosta, joten ei kun seuraavia raaka-aineita haalimaan:

pohja

200g voita
1,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 muna
0,75 dl maitoa
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta

täyte
2-3 kpl omenoita
kanelia ja sokeria
250g maitorahkaa
1 dl maitoa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
(2 tl sitruunamehua, jätin pois)
1 muna

Alkuperäisessä reseptissä oli käytetty vanilliinisokeria, mutta omassa kaapissani on yleensä vaniljasokeria, sillä toki oikeasta vaniljasta tehty on aina parempaa kuin esanssista. Lisäksi tykkään niistä pienistä mustista pilkuista, joita vaniljasokerissa on :) En kaivannut tähän sitruunan makua, joten jätin sitruunamehun pois. Kaksi isoa kaupan omenaa (valitettavasti ei ole tuttuja joilla olisi omenoita omasta takaa) riitti aivan hyvin ja nuhainen taaperokin sai ison biitin nakerrettavakseen.

Sekoita sula voi ja sokeri keskenään ja sitten loput aineet ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan (itsehän korppujauhotuksen luonnollisesti unohdin, mutta tarkoitus olikin tarjota piirakka suoraan vuoasta) ja asettele päälle viipaloidut omenat (laitoin pieniä kuutioita, sillä ne ovat mukavamman tuntuisia suussa). Ripottele päälle kanelia ja sokeria maun mukaan. Lopuksi tehdään päälle tuleva rahka sekoittamalla aineet vain keskenään (maitorahka, maito, sokeri, vanilliinisokeri, sitruunamehu, kananmuna) ja kaatamalla se omenoiden päälle tasaisesti. Paista piirakka uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia kunnes piirakassa on vähän väriä.

Kyttäsin piirakkaa loppuvaiheessa vainoharhaisesti, sillä meillä on suht tehokas uuni ja tämänkaltaisten piirakoiden pinnasta tulee helposti liian ruskea. Mielestäni se on ruman näköistä. Löysin jostakin tähän ongelmaan hyvän ratkaisun: jos näyttää että pinta tummuu liikaa, voi loppuvaiheessa piirakan peittää leivinpaperilla. Toimii muuten! Täytyy vaan muistaa kytätä uunin luukusta, ettei nuku onnensa ohi. Tällä kertaa ei kikkaa kuitenkaan tarvinnut ottaa käyttöön.

Lopuksi ei voi kuin ihmetellä, miksen aiemmin ole älynnyt tehdä omenapiirakkaa rahkalla höystettynä. Ylivoimaisesti paras omenapiirakkaresepti jonka olen toteuttanut!